Yritykset - Tutkimustietoa - TJS-artikkelisarja

TJS-artikkelisarjan ensimmäinen osa

Teksti: Hannele Niemi
Piirrokset: Maria Munsterhjelm

JUTTU 1

Moraali vartioi keskinäistä luottamusta

Yritykset kirjaavat kilvan eettisiä ohjeistojaan. Kaupassa myydään "reilun kaupan kahvia". Eräs yritys palkkaa vammaisiakin töihin, koska se on sitoutunut yhteiskuntavastuuseen. Niin ja yhä useampi ammattijärjestö laatii jäsenten työtä koskevia eettisiä ohjeita. Kaikkialla puhutaan eettisyydestä ja vaaditaan arvokeskustelua. Muoti-ilmiökö vai onko koko Suomi saanut yhtäkkiä arvoherätyksen?

- Se, mikä on yleistynyt, on muotia: siispä myös arvokeskustelu on sitä. Mutta tässä on kyse muustakin, eikä tämä koske pelkästään Suomea. Yritysetiikka on silmiinpistävästi kehittynyt ja lisääntynyt kaikkialla. Erään tiedon mukaan Yhdysvalloissa noin 90 prosenttia yrityksistä on ottanut käyttöön eettiset ohjeet. Siellä on muutettu jopa lainsäädäntöä. Esimerkiksi yrityksen johtaja voidaan nimetä vastuuseen siitä, mitä hänen alaisensa ovat tehneet. Johtaja voi päästä pälkähästä sillä, että yrityksellä on laillisuus- tai eettisyysohjelma, johon väki on saanut koulutusta. Näin kertoo teologian tohtori ja käytännön filosofian dosentti Terho Pursiainen.

Myös Suomessa eettisyyden tuulahdus on vaikuttanut yritysten ja yhteisöjen valintoihin. Pursiaisen mukaan tätä keskustelua alettiin käydä näkyvämmin jo vuonna 1992, jolloin Sailaksen kuuluisat leikkauspaperit löysivät tiensä julkisuuteen.

Pursiainen on seurannut arvokeskustelua kiinteästi ja osallistunut siihen. Hän kertoo, että viime vuosikymmenen alussa kaksi sanaa: moraali ja politiikka olivat meillä erittäin huonossa huudossa. Moraalista ei ole saanut puhua ja politiikkaa on pidetty likaisena sanana. Asioita on siis kaunisteltu. Keskustelu on Pursiaisen mielestä ollut välillä aika ajoin sievistelevää ja älytöntäkin.

- Kun valtion ja kuntien menoja alettiin vähentää hädässä olevan kansantalouden pelastamiseksi, tehtiin isoja leikkauksia, jotta säästettäisiin tuntuvasti rahaa. Tällöin osuttiin myös vähäosaisiin. Ja sitä jotkut pitivät moraalittomana. Vaadittiin arvokeskusteluja, eettisyyttä valintoihin. Kaikki nämä vaatijat eivät aina oikein ymmärtäneet, mitä sillä edes tarkoitetaan.

Mitä etiikka on?

- Etiikka on asioiden tarkastelemista moraalin näkökulmasta. Moraali taas on sitä, että me kaikki yhdessä vahdimme toinen toisiamme, jotta kukaan ei tekisi mitään, mikä olisi yhteisten perusetujemme vastaista. Näistä tärkein on ihmisten välinen luottamus. Moraalin sisältönä ovat kaikki ne kiellot, joiden avulla saisimme säilytettyä ihmisten välisen luottamuksen yhteiskunnassa, Terho Pursiainen kertoo.

Moraali vaatii sitä, että lupaukset pidetään. Pursiaisen mukaan lupausten sisällön ei tarvitse olla moraalisesti tärkeää.

- Ihmiset lupaavat kaikenlaista, moraalisesti tärkeää tai yhdentekevää. Merkittäviä sitoutumisia ovat sitoutumiset yhdessä toisten kanssa arvoyhteisöihin. Se merkitsee myös sitoutumista yhteiseen arvomaailmaan ja niihin ihmisiin, jotka kuuluvat tähän samaan yhteisöön. Ammattijärjestö tai poliittinen puolue on tästä hyvä esimerkki.

Moraali myös rajoittaa sitä, millaisia sitoumuksia saa tehdä. Moraali on voimassa kaikkialla ja se sitoo kaikkia riippumatta siitä, mihin itse kukin on sitoutunut.

- Moraalin ydin on ihmisarvon kunnioittamisessa. Vähintä, mitä ihmisarvon kunnioittaminen meiltä edellyttää, on se, että vaatiessamme toiselta jotakin perustelemme vaatimuksemme. Perimmäisiä arvojamme emme pysty perustelemaan eri mieltä olevalle, sillä nehän ovat määritelmän mukaan perusteettomia. Olisi siis moraalitonta vaatia toisia ihmisiä ajattelemaan ja elämään meidän perustelemattomien perusvalintojemme mukaisesti. Tästä johtuu, että yhteiskunnallisessa keskustelussa esitettävää kritiikkiä on kahdenlaista: moraalista ja poliittista, Pursiainen sanoo ja jatkaa:

- Moraalinen kritiikki on sitä, että arvostelun kohdetta syytetään keskinäisen luottamuksen rikkomisesta. Tästä esimerkiksi sopisi vaikkapa kunnan päättäjien saama ryöpytys siitä, että vanhukset paloivat kunnan hoitokodissa, jonka asukkaat oli lukittu sisään säästösyistä. Poliittisesta kritiikistä puhutaan silloin, kun erimielisyys koskee perimmäisiä arvoja, jotka tunnustetaan perusteettomiksi silloin, kun kysymyksessä on vastavuoroinen, kunnioituksen hengessä tapahtuva kilpa, moraalisesti hyväksyttävien ihanteiden ja arvojen sekä niistä johdettujen tavoitteiden välillä.

Pursiaisen mukaan samaan tuposopimukseenkin ollaan tyytyväisiä yhden moraalisesti hyväksyttävän ajatusmaailman pohjalta - ja toisen pohjalta siihen ollaan tyytymättömiä.

- Tupo-neuvotteluissa on esillä monenlaisia poliittisia vaatimuksia, jotka nousevat työväenliikkeen arvomaailmasta ja ihanteista. Työnantajapuolen tavoitteet heijastelevat elinkeinoelämälle tyypillisiä liberaalisia arvoja. Erilaisten arvojen tähden syntyy poliittista keskustelua ja kritiikkiä. Niistä tehdään poliittinen kompromissi. Moraalin vaatimukset sopivat mielestäni huonosti neuvottelupöytään. Moraalisista kysymyksistä ei pidä tehdä kompromisseja. Moraali velvoittaa jokaista riippumatta hänen sitoutumisestaan ja sopimuksistaan. Yhteiskunnan pitäisi panna asiat moraaliselta kannalta kuntoon tarpeen vaatimalla lainsäädännöllä. Monet politiikan asiat halutaan esittää eettisinä, koska politiikka sinänsä on huonossa huudossa.

Itsekkyyden aikakausi?

Arkisessa keskustelussa usein todetaan, että nykyihmisten itsekkyys on lisääntynyt. Terho Pursiainen asettaisi väitteen kyseenalaiseksi. Hänen mielestään itsekkyys ei tarkoita johdonmukaisesti pahaa, vaikka kautta historian näin onkin ajateltu.

- Jumala teki tarkoituksellisesti jokaisella yhden suun ja yhden vatsan. Nälkä pistelee ihmisen omassa vatsassa. Hän on tällöin paras asiantuntija omien tarpeittensa suhteen. Ihmiselle asetettiin itsekkyys jo luomisvaiheessa. Ilman sitä ei olisi elämän kehitystä, hän toteaa.

Pursiaisesta ne, joilla ei ole itsekkyyttä, jättäytyvät toisten huollettaviksi. Ja sitähän ei voi pitää moraalisesti hyväksyttävänä. Ihmisiä, joilta puuttuu radikaalissa mielessä itsekkyys, voisikin kutsua moraalittomiksi.

- Itsekkyyttä pitää olla jokaisella. Jos näin ei ole, sitä on kasvatettava. Meidän pitäisi pyrkiä siihen, että ne joilla on kykyä ja voimia pitää huolta itsestään, myös sen tekisivät. Itsekkyyden puute saattaa olla kasvamassa, ja se on jo nyt yhteiskuntamme ongelma. Kysymyksessä on jonkinlainen piittaamattomuus, joka saa ihmisen odottamaan, että sosiaalihuollosta joku kantaa ruokaa kotiin asti.

Pursiainen kertoo, että sanaa yhteisöllisyys suorastaan hoetaan nykyaikana. Usein siitä puhutaan kevytmielisesti.

- Yhteisöllisyydessä ihmisiä sitovat muunkinlaiset asiat kuin edut. Ne ovat usein kauniita ja myönteisiä asioita, jaloimpana rakkaus. Mutta missään ei ole kirjoitettu, että ihmisten yhteisölliset siteet ovat vain kauniita ja jaloja. Yhteisöllisyyttä ilmentävät myös skinheadit, jotka rusikoivat erivärisiä ihmisiä.

Kateusko pyyteetöntä?

1980-luvulla Suomen yli pyyhki voimakas kulttuuriaalto. Kysymys oli Pursiaisen mukaan tuolloin liberaalista individualismista, jossa ihmiset näkivät toisissaan pääasiassa taloudellisen menestystekijän: joko ihminen oli este kilpailijana tai mahdollinen yhteistyökumppani matkalla menestykseen. Individualismitrendiä on seurannut vastavaikutuksena yhteisöllisyystrendi. Individualismia se ei kuitenkaan ole kyennyt kukistamaan.

- Yhteisöllisyys voi siis olla sekä myönteistä että kielteistä. Suomen kansallisessa perinteessä on runsain mitoin yhteisöllisyyttä, joka sisältää kielteisyyttä. Hyvä ja paha ovat tiukasti kietoutuneet yhteen aina, kun ihmiset toimivat yhdessä, Pursiainen sanoo ja jatkaa:

- Väitetään myös, että suomalaiselle yhteisöllisyydelle on ominaista eriarvoisuuden kammo ja kateus. Kateus on kielteistä riippuvuutta toisen menestyksestä. Toisen ihmisen menestys tuottaa suurta pahoinvointia ja vaikka ihmisellä ei olisi mitään keinoja saavuttaa samaa menestystä, hän on valmis vaikka tuhoamaan toisen, jotta pääsisi kateuden tuskasta eroon. Kateus on pyyteetöntä halua tuhota toisten ihmisten onni ja menestys. Vuositasolla kateudesta johtuva sabotointi aiheuttaa valtavia kansantaloudellisia vahinkoja yhteiskunnallemme.

Pursiaisen mielestä liberaalinen individualismi on loiskunut jo yli laitojen. Sitä todistaa mammonistinen kulttuuri eli rahan, vallan ja ennen kaikkea julkisuuden ahnas tavoittelu. Ihmiset ovat tempautuneet siihen mukaan vauhdilla. Samaan aikaan median valta on voimistunut ja se on alkanut hallita ihmisen elämää ja mielikuvitusta.

- Lahden kuuluisassa doping-jupakassa kaksi eettistä eliittiryhmää - lääkärit ja urheilijat - osoittautuivat läpikotaisin mammonistisen kulttuurin valtaamiksi. He hakivat epäeettisin keinoin menestystään, Terho Pursiainen toteaa.

- Jos näissä piireissä tällainen kulttuuri on jo näin pitkällä, miten pitkällä se on tavallisilla ihmisillä, jotka eivät edes teeskentele olevansa erityisen ihanteellisia eettisesti?

Kaikki on sallittua?

Filosofi Pursiainen selittää, että taloudellisen kehityksen myötä kansalliset rajat ovat liudentuneet ja markkinavoimat vapautuneet. Tämän seurauksena satumaiset omaisuudet ovat syntyneet ja hävinneet lähes yhdessä yössä.

- Esimerkiksi optiotulot ovat tavallisen ihmisen näkökulmasta suuruudessaan käsittämättömiä. Media on nostanut esiin tarinoita, joissa joku saa sata miljoonaa ikään kuin tuosta vain. Näitä hetken kuuluisuuksia tulee ja menee. Kaikki tämä hämmentää ihmisiä. He alkavat uskoa, että sodassa ja rakkaudessa kaikki todellakin on sallittua.

Pursiaisen mukaan ihmiset kyllä ajattelevat, että moraali on yleensä paikallaan. Mutta kun tulee jokin elämää suurempi tilanne, jossa on mahdollista voittaa tai hävitä enemmän kuin kaikissa muissa tilanteissa yhteensä, moraalia ollaan valmiita venyttämään. Sääntöjä ei silloin tarvitse enää noudattaa.

Tulevaisuudessa entistä suuremman ongelman muodostaa kansainvälinen talous. Sen merkitys on edelleen kasvamassa. Siitä puuttuvat kansalliset elementit, joilla yhteistä hyvää voidaan jakaa oikeudenmukaisemmin. Siihen ei kuulu verotusta, ei tulonsiirtoja. Globaalit markkinat ovat vailla moraalista oikeutusta.

- Markkinoiden moraalinen perusta on hyvinvointiyhteiskunta. Hyvinvointiyhteiskunnassa on mahdollista menestyä vain menestymällä toisten hyväksi. Verotus, tulonsiirrot ja palvelut pitävät siitä huolen, Terho Pursiainen toteaa ja jatkaa:

- Maailmanlaajuista hyvinvointijärjestelmää ei ole. Maailmanmarkkinoilla menestytään toisista piittaamatta, ja jopa toisten kustannuksella. Markkinoilla ei siis ole moraalista oikeutusta. Sen tähden tämä kehitys on kestämätöntä. Voidaan odottaa yhä rajumpia hyökkäyksiä markkinoiden vapautta vastaan. Osattomilla ei ole moraalisia estoja yrittää kaapata haltuunsa menestyvien menestystä ja jopa sabotoida hyvinvoivien hyvinvointia. Moraalisesti kestämätön kehitys saattaa ennen pitkää olla poliittisesta mahdotonta.