Yritykset - Kansainvälistä - EU edistämässä yritysten vastuuta

EU edistämässä yeitysten vastuuta

EU:n komissio julkaisi heinäkuussa 2001 luonnoksen eli vihreän kirjan siitä, miten yritysten yhteiskuntavastuun kantamista voitaisiin edistää. Vuotta myöhemmin se julkaisi tiedonannon Yritysten sosiaalinen vastuu: elinkeinoelämän panos kestävään kehitykseen.

Yhteiskuntavastuun kantaminen sopii yhteen EU:n ns. Lissabonin tavoitteen kanssa, jonka mukaan EU:sta on tehtävä maailman kilpailukykyisin, kestävää talouskasvua ylläpitävä talous. Samalla se edistää EU:n kestävän kehityksen strategiaa.

Tiedonanto on tarkoitettu muun muassa yrityksille, elinkeinoelämän ja kuluttajien järjestöille sekä työmarkkinaosapuolille eri EU-maissa.

ERILAISIA KANNANOTTOJA

Kun eri tahot ottivat kantaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan vihreään kirjaan, tuli ilmi selviä eroja.

Yritykset haluavat yhteiskuntavastuun toimivan vapaaehtoiselta pohjalta, koska niiden mielestä sääntely kahlitsee luovuutta ja innovaatioita.

Ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt haluavat, että tärkeimmistä asioista vaaditaan kaikissa maissa sama vähimmäistaso. Lisäksi ne korostavat, että yhteiskuntavastuun kehittämistä ei voi jättää yksin yritysten tehtäväksi. Ne haluavat myös tehokkaita mekanismeja, jolla yritykset pannaan vastaamaan toimintansa sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista.

Sijoittajat haluavat yritysten käytännöt selvemmin julki. Kuluttajajärjestöt haluavat kattavia tietoja oloista, joissa tavarat ja palvelut tuotetaan.

EU:n parlamentti ehdotti, että luodaan eri sidosryhmien yhteinen foorumi käsittelemään yritysten yhteiskuntavastuuta.

MONTA KANTOA KASKESSA

EU:n tiedonanto tuo esiin yhteiskuntavastuun leviämisen ongelmia (muotoilut eivät ole suoraan tekstistä):

1. ei tiedetä tarpeeksi hyvin, miten yhteiskuntavastuun kysymykset kytkeytyvät liiketaloudellisuuteen
2. eri tahot ovat erimielisiä globalisaatiokysymyksistä
3. puutteet kaupallisen alan ja johtamistaidon koulutuksessa
4. voimavarojen puute pk-yrityksissä
5. ei ole yhtenäisiä ohjeita yhteiskuntavastuun hoitamiseen ja siitä tiedottamiseen
6. kuluttajat ja sijoittajat eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita
7. poliittiset päätökset ovat usein epäjohdonmukaisia
8. globalisaation hallintaan ei ole riittävästi maailmanlaajuisia sopimuksia ja rakenteita
9. nykyiset kirjavat keinot, kuten hallintonormit, erilaiset merkinnät ja sertifioinnit sekä raportit aiheuttavat hämmenystä kuluttajien ja sijoittajien keskuudessa, mikä voi aiheuttaa vääristymiä markkinoilla

EU:N EETTINEN FOORUMI JA MUUT EHDOTUKSET EU:N TAVOITTEIKSI

Vihreän kirjan ja tiedonannon jälkeen EU:n tasolle on perustettu eri sidosryhmien välinen foorumi. Jo muutaman vuoden toiminut Suomen Eettinen foorumi on siis tavallaan edelläkävijä.

EU:n foorumi perustettiin syksyllä 2002. Englanniksi sen nimi on EU Multi Stakeholder Forum on Corporate Social Responsibility. Sen tehtävänä on vaihtaa tietoja kokemuksista, pyrkiä luomaan EU:n yhteinen lähestymistapa asiaan sekä kartoittaa, missä asioissa tarvitaan lisätoimia.

Se toimii "pyöreän pöydän" alafoorumeina. Teemoja on neljä: tiedon tason parantaminen, yhteiskuntavastuu pk-yrityksissä, yhteiskuntavastuun käytännöt ja työkalut sekä yhteiskuntavastuun kehittäminen. Kukin järjestää ainakin kolme keskustelua vuoden 2003 aikana. Yhteenveto tehdään 2004.

Foorumin puheenjohtajana toimii EU:n komissio, ja se kokoaisi yhteen joitakin kymmeniä EU-tason järjestöjä, ammattijärjestöjä ja yritysverkostoja.

Foorumin perustamisen lisäksi muita tavoitteita ovat tiedonannon mukaan:

• tiedon kerääminen ja tiedottaminen
• yritysten tiedonvaihto kokemuksistaan
• myös muu tiedonvaihto: koulutusjärjestelmien, työntekijöiden edustajien ja kuluttajien välinen
• yhteiskuntavastuun johtamistaitojen ja pk-yritysten osaamisen lisääminen
• käytäntöjen yhdenmukaistaminen ja selkeyttäminen
• yritysten yhteiskuntavastuun sisällyttäminen EU:n politiikkaan

YHTEISTÄ SÄVELTÄ ETSITÄÄN

EU:n komissio haluaisi selkeyttä seuraaville aloille - selkeyttä voisi luoda sidosryhmien välinen foorumi:

Käytäntöjä koskevat säännöt. Vähimmäisvaatimuksena olisi käytettävä ILO:n perussopimuksia ja OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevia suuntaviivoja. Suurin haaste on toteuttamisen seuranta ja valvonta. Mukaan sääntöjen laatimiseen olisi saatava työmarkkinaosapuolet ja muut sidosryhmät, myös kehitysmaissa.

Johtamisjärjestelmät ja vastaavat. EU:n ympäristöjohtamisjärjestelmän EMAS:n lähestymistapaa voisi ehkä soveltaa laajemminkin kuin vain ympäristövaikutuksiin.

Mittarit ja raportointi. Nykyinen kirjavuus merkitsee joustavuutta, mutta vertailukelpoisuus kärsii. Maailmanlaajuinen raportointialoite GRI voisi toimia perustana, kun sektorien sisällä sovitaan raportoinnin tavoista.

Merkinnät. Ympäristömerkit, reilun kaupan ja eettisen kaupan merkit koskevat toistaiseksi vain pientä osaa tuoteryhmistä.

Eettinen sijoittaminen. Konsulttien ja investointipankkien olisi kehitettävä kriteereitä ja indikaattoreita. Eläkerahastojen ja sijoitusrahastojen olisi julkistettava, miten ne ovat ottaneet eettisen näkökulman huomioon sijoituspäätöksissään.