|
Luonto ja ympäristö - Kansainvälistä
ympäristöyhteistyötä
Kestävän kehityksen päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville
sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Jotta alati muuttuvassa
maailmassa voisimme turvata vähintään yhtä hyvät tai jopa
paremmat olosuhteet elämälle myös tulevaisuudessa, tulee kehityksessä
ottaa huomioon sekä taloudelliset että ekologiset, yhteiskunnalliset
ja kulttuuriset arvot. Kestävä kehitys pyrkii saman aikaisesti
ympäristön suojelemiseen ja ihmisen hyvinvoinnin turvaamiseen.
Tukholmassa vuonna 1972 pidetyssä YK:n ympäristökokouksessa
tuotiin ensi kertaa esiin että ympäristöasiat tulee ottaa
huomioon muussa poliittisessa päätöksenteossa.
YK perusti
vuonna 1983 ympäristön
ja kehityksen maailmankomission, niin sanotun Brundtlandin
komission. Sen vuonna 1987 ilmestyneessä raportissa "Yhteinen
tulevaisuutemme" esitettiin, että kaikki toimet tulee saattaa
kestävän kehityksen periaatteiden mukaisiksi. Kestävä kehitys
määriteltiin "kehitykseksi, joka täyttää nykyihmisen tarpeet
viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuuksia täyttää omia
tarpeitaan".
1992 pidettiin YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi Rio
de Janeirossa. Tässä historiallisesti tärkeässä konferenssissa
kiinnitettiin huomiota maapallon ympäristöongelmien yhteyteen
taloudellisiin olosuhteisiin ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.
Jos ihmiset ovat köyhiä ja taloudet heikkoja, myös ympäristö
kärsii.
Kokous toi globaalille agendalle entistä vahvemmin Brundtlandin
komission hahmotelman kestävästä kehityksestä ja tunnusti,
että ympäristöä suojeltaessa on otettava myös kehityksen vaatimukset
huomioon. Rion kokouksen tuloksia:
Rion
julistus on 27 kohdan asiakirja, jota tulisi toteuttaa
maailmanlaajuisesti.
Agenda
21 on laaja toimintaohjelma, joka määrittelee, kuinka
kehitys saadaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti
kestäväksi niin globaalisti kuin paikallisestikin.
YK:n
kestävän kehityksen toimikunta perustettiin Rion kokouksen
aikana. Kyseinen toimikunta pitää vuosittaisia kokouksia ministeritasolla.
Ilmastonmuutosta
koskevan sopimuksen (Framework Convention on Climate Change,
FCCC) tavoitteena on kasvihuoneilmiötä voimistavien kaasupäästöjen
vakiinnuttaminen tasolle, joka estää ilmastosysteemien häiriöt.
Biologista
monimuotoisuutta koskeva sopimus (CBD) on iso askel biologisen
monimuotoisuuden suojelussa.
YK:n
metsäperiaatteet (Statement of Principles for the Sustainable
Management of Forests) eivät ole oikeudellisesti sitovia.
Nämä 15 periaatetta tähtäävät globaalien metsäresurssien suojelemiseen
ja kestävämpään käyttöön.
Kioton ilmastokokouksessa vuonna 1997 teollisuusmaat sitoutuivat
vähentämään kuuden kasvihuonekaasun (hiilidioksidi, metaani,
typpioksiduuli, fluorihiilivedyt, perfluorivedyt ja rikkiheksafluoridi)
päästöjä vuoteen 2012 mennessä siten, että niiden päästöjen
kokonaismäärä laskee vähintään 5 prosenttia vuoden 1990 päästöjen
tasosta. Tavoite tulee saavuttaa vuosina 2008-2012, joka on
ensimmäinen sitoumusjakso. Käytännössä teollisuusmaat sitoutuivat
erisuuruisiin päästövähennyksiin. Kehitysmaille ei asetettu
uusia velvoitteita yleissopimuksessa jo olevien velvoitteiden
lisäksi.
Materiaalin kulutuksen kasvu ei enää teollisuusmaissa lisää
hyvinvointia vaan sen mukanaan tuoma ympäristön pilaantuminen
pikemminkin heikentää hyvinvointia. Materiaalin määrällisen
kulutuksen lisäämisen sijaan voidaan panostaa laadun ja palveluiden
kulutuksen kasvattamiseen. Luonnonvarojen tuottavuutta eli
ekotehokkuutta
voidaan lisätä. Luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen ei
huononna elämänlaatua. Elämään voi tuoda laatua kulttuurin
ja muun henkistä hyvinvointia edistävän toiminnan avulla.
Jokainen yksilö, yritys ja yhteiskunta voi omalta osaltaan
edistää kestävää kehitystä ajatuksillaan, asenteillaan ja
toiminnallaan.
EU on päättänyt tuoda ympäristöasiat mukaan kaikkeen poliittiseen
päätöksentekoon Amsterdamin
sopimuksen mukaan. Lisää aiheesta:
|
