|
Luonto ja ympäristö - Pääsivu
Ympäristöongelmien ratkaisemiseksi on tehty lukemattomia
kansainvälisiä sopimuksia, EU-direktiivejä ja kansallisia
lakeja. Taustalla on laajempi kestävän
kehityksen ajattelu, joka hahmoittui YK:n ympäristö- ja
kehityskokouksessa Riossa 1992. Sen mukaan pelkkä lakien noudattaminen
ei riitä, vaan ympäristö on otettava alusta alkaen huomioon
kaikessa toiminnassa.
Suomessa ympäristönsuojelusta on tullut jo osa yritysten
jokapäiväistä toimintaa. Esimerkkejä siitä ovat kemianteollisuuden
Vastuu
huomisesta -ohjelma, yritysten energiansäästösopimukset
sekä esimerkiksi maan lahjoittaminen luonnonsuojelualueeksi.
Yrityksille ja yhteisöille on luotu ympäristöjohtamisjärjestelmiä
ja ympäristöasioiden
raportointi yleistynyt. Toisinaan syntyy silti ristiriitatilanteita:
onko esimerkiksi metsä ensisijaisesti taloudellisen toiminnan
kohde vai osa luontoa, jolla on arvo sinänsä.
Ilmastonmuutoksen
uhka herättää uudella tavalla kysymyksen kansainvälisestä
ympäristöoikeudenmukaisuudesta. Onko suomalaisella oikeus
aiheuttaa enemmän päästöjä kuin intialaisella?
Yritykset ovat alkaneet edistää ekotehokkuutta,
mutta laajempi kysymys oikeudesta käyttää luonnonvaroja on
vaikeampi. Entä, jos yrityksen kukoistus merkitseekin yhä
suurempaa luonnonvarojen käyttöä?
Myös kysymys luonnon arvosta on kiinnostava. Onko yhdellä
lajeista, ihmisellä, oikeus tehdä muille lajeille mitä haluaa?
Onko luonnolla itseisarvoa?
Keskustelua on myös käyty siitä, miten eläimiä hyödynnetään
esimerkiksi lihantuotannossa, turkistuotannossa ja koe-eläiminä.
Uusi ja vaikea alue on geenitekniikka: saako luonnon "käsikirjoitukseen"
kajota?
|