Eettinen foorumi - Globalisaatio vei kuluttajilta huolettomuuden

Globalisaatio vei kuluttajilta huolettomuuden

Eettinen foorumi pohti yrittäjien ja kansalaisten vastuuta elintarviketuotannon eettisyydestä

Ruuantuotannon ekologisesta tai sosiaalisesta kestävyydestä on vaikea saada takuita. Onko ostamani ruoka poissa jonkun muun lautaselta?

Yritysten, kansalaisjärjestöjen, viranomaisten ja kuluttajien kokoama Eettinen foorumi pohti helmikuussa 2003 pidetyssä kuudennessa seminaarissaan ruuantuotannon etiikkaa. Keskustelussa pinnalle nousivat erityisesti kuluttajien kasvava huoli ruuantuotannon etiikasta, elintarvikeyritysten sosiaalisen vastuun järjestelmien tarpeellisuus ja ruuan alkutuottajien taloudellinen ahdinko.

Agroekologian professorin Juha Heleniuksen mukaan globalisaatio on tehnyt kuluttajan huolettomasta arjesta historiaa. Kauppojen hyllykköväleihin on ilmestynyt tietoisten kansalaisten joukko, jonka huolena ei ole ainoastaan se, onko lehmällä ollut onnellinen elämä ja tuskaton loppu, vaan myös se, ovatko paistin tuottamiseen käytetyt luonnonvarat pois joltakin, joka tarvitsisi niitä meitä kipeämmin.

Kaikkialta ja ei mistään peräisin olevan ruuan ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä on vaikea saada takuita, ja vielä vaikeampaa on selvittää ruuan jakautumisen maailmanlaajuista tasa-arvoisuutta. Helenius muistutti foorumissa, että YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa taattu jokaisen ihmisen oikeus ruokaan ei vieläkään toteudu. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan maailmassa on tällä hetkellä vajaat 800 miljoonaa aliravittua ihmistä, joista suuri osa on naisia ja lapsia. Nälkäongelman ratkaisuina on viime vuosina korostettu ruuantuotannon kasvattamista ja uusien teknologioiden kehittämistä. Heleniuksen mukaan nyt tulisi kuitenkin mieluummin keskittyä nälän syiden, köyhyyden ja kansainvälisen epätasa-arvon, poistamiseen.

Ruokatalouden globalisaatio on Heleniuksen mukaan vakava uhka kansallisen ruokatuotannon edellytyksille. Kansainvälisellä elintarvikekaupalla ei voi korvata ruuan tuotantovälineiden kansallista omistamista eikä valtio voi hankkia ruokaturvaa oman ekosysteeminsä ulkopuolelta puuttumatta muiden maiden ruokaturvaan. Elintarviketuotannon ongelmat pitää Heleniuksen mukaan ratkaista ensisijaisesti poliittisesti takaamalla jokaisen kansan oikeus perusruokaturvaan ja toissijaisesti kulutusvalintoina suosimalla sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ruokaa.

Myös ruuan tuottajien näkökulma nousi foorumissa vahvasti esiin. Pyhäntäläinen maanviljelijä Sisko Mäkelä huomautti, että viljelijät ovat vaikeuksissa, kun heiltä samanaikaisesti vaaditaan laadukasta, eettisesti korkeatasoista ruokaa ja entistä halvempia hintoja. Mäkelän mukaan kansallinen elintarviketuotannon laatuun perustuva strategia on hukkumassa tehokkuusajattelun alle. Tuotantoyksiköt on mitoitettu yrittäjien kestokyvyn ylärajoille ja tehokkuuden hinta joudutaan pahimmissa tapauksissa mittaamaan perheiden hajoamisina, alkoholismina ja itsemurhina.

Vastuuta ruuantuotannon eettisyydestä ei voi Mäkelän mukaan sälyttää yksin viljelijöille, vaan se kuuluu yhtä lailla neuvojien, maatalousvirkamiesten, poliitikkojen, jatkojalostajien, kauppojen ja entistä halvempaa ruokaa vaativien kuluttajien harteille. ”Tarvittaisiinko kotimaiseen tuotantoonkin reilua kauppaa?” Mäkelä kysyy.

Yritysten edustajat Pouttu Oy:n Risto Pouttu ja Valio Oy:n Olavi Kuusela korostivat puheenvuoroissaan yritysten oma-aloitteisuutta laadun ja eettisyyden valvonnassa ja kansainvälisten sertifikaattien ja laatujärjestelmien tärkeyttä.