|
Eettinen foorumi - Yhteiskuntavastuu vaatii
osaamista
Eettinen foorumi kokoontui toisen kerran 6.11.2001 Teollisuuden
ja Työnantajain Keskusliiton EK:n organisoimana Helsingin
Etelärannassa. Teemana oli "Mitä osaamista yhteiskuntavastuu
edellyttää?". Tilaisuudessa alustivat UPM-Kymmenen varatoimitusjohtaja
Martin Granholm, Ekokemin toimitusjohtaja Esa Tommila, Amnestyn
toiminnanjohtaja Frank Johansson ja Insinööriliiton tiedottaja
Ilona Mäenpää.
Foorumin puheenjohtajana toimi EK:n toimitusjohtaja Johannes
Koroma. Hän painotti, että Eettisen foorumin on tärkeä pystyä
ylläpitämään pohdiskeleva ja keskusteleva luonteensa. Yhteiskuntavastuun
hyvä hoitaminen vaatii monipuolista osaamista, joka saadaan
käyttöön vain kaikkien osapuolten yhteistyöllä.
Varatoimitusjohtaja Martin Granholm totesi, että yrityksen
yhteiskuntavastuu (Corporate Responsibility) tarkoittaa UPM-Kymmenessä
sitä, että yrityksen täytyy luoda lisäarvoa vahingoittamatta
luontoa ja ihmisiä. Tämä lähtökohta on myös kirjattu yrityksen
eettisiin sääntöihin.
Taloudellisen kasvun todellinen tavoite on ihmisten hyvinvoinnin
lisääminen. Granholmin mukaan yhteiskuntavastuun osaamisessa
ei riitä, että on taloustieteilijä tai ympäristöasiantuntija,
vaan haasteena on taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen
osaamisen yhdistäminen.
Tämän päivän ja tulevaisuuden tärkeä osaamisen alue on kyky
vuoropuheluun monien erilaisten sidosryhmien kanssa. Tästä
on kysymys myös Eettisessä foorumissa. Yrityksen arkipäivässä
yhteiskuntavastuusta huolehtiminen on jatkuva prosessi, joka
vaatii koko henkilöstön sitoutumista, osaamista ja vastuullisuutta.
Ekokem Oy Ab:n toimitusjohtaja Esa Tommila totesi,
että yhteiskuntavastuun kantaminen on jokaiselle yritykselle
itseisarvoinen tehtävä. Yhteiskuntavastuun osa-alueet painottuvat
yritys- ja sidosryhmäkohtaisesti. Hyvin kannetulla yhteiskuntavastuulla
on parhaimmillaan myös välinearvo, jota yrityksen tulisi osata
hyödyntää perimmäisten päämääriensä edistämisessä. Yrityksen
on sitä tärkeämpi antaa osuutensa toimipaikkakuntiensa yhteiskunnalliseen
elämään, mitä suurempi sen menestyksen ja mahdollisten takaiskujen
merkitys paikkakunnalle on.
Koska informaatioyhteiskunta on varsin altis virheinformaatiolle,
yhteiskuntavastuunsa tuntevan yrityksen on selvitettävä sidosryhmilleen
päämääränsä, aikomuksensa ja saavuttamansa tulokset. Jos oikeita
tietoja ei ole saatavana, mielikuvitus tuottaa nopeasti tilalle
korvikkeita. Ainoa kestävä informointitapa on täysi avoimuus:
yrityksen johdon täytyy osata kertoa huonotkin uutiset heti
tuoreeltaan. Panostaessaan riittävästi tiedonkulkuun yritys
pääsee samalla paremmin perille itseensä kohdistuvista odotuksista.
Se helpottaa toiminnan suunnittelua ja strategian käyttökelpoisuuden
arviointia.
Tommilan mukaan yritystoimintaan vahvasti tukeutuva yhteiskunta
kärsii menetyksiä aina silloin, kun yritykset toimivat tai
joutuvat toimimaan tempoilevasti. Liiketoiminnassaan eteensä
katsova yritys tutkii kilpailijoitaan ja muuta toimintaympäristöään
objektiivisesti, laatii realistiseen toimintaympäristöanalyysiin
pohjautuvan selkeän strategian, pitää sen ajan tasalla, välttää
pessimismiä ja ylioptimismia sekä ponnistelee pysyäkseen valmiina
reagoimaan tarvittaessa nopeasti. Se vähentää liiketoiminnan
virhemahdollisuuksia ja muita riskejä ja antaa vakautta henkilöstölle,
palveluntoimittajille ja muille alihankkijoille. Siinä yhtyvät
selvästi yhteiskuntavastuun kantamisen ja yrityksen omistajien
edut.
Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank
Johansson painotti, ettei yritysten tarvitse pelätä kansalaisjärjestöjä.
Ne eivät ole se paha punainen vaate, joka vaatii yrityksiä
lopettamaan tavaroiden ja palvelujen tuottamisen, vaan järjestöjen
kanssa voi rauhassa keskustella. Taloudellinen hyvinvointimme
ei olisi sitä mitä se on ilman yrityksiä.
Yritysten tämän hetken suurimmat haasteet eivät ole enää
teknologisia tai taloudellisia, vaan sosiaalisia ja moraalisia.
Yrityksen pitää pystyä tuottamaan tavaroita ja palveluita
tuhoamatta luontoa ja loukkaamatta ihmisten, työntekijöidensä
tai paikallisen yhteisön, ihmisoikeuksia. Tuotteita täytyy
osata myydä ja markkinoida kunnioittamalla kuluttajaa. Näihin
todellisiin haasteisiin liittyy myös uhkia ja vaaratekijöitä,
jota yritykset eivät vielä täysin ymmärrä.
Johanssonin mukaan yrityksen arvot eivät voi pitkällä tähtäyksellä
olla ristiriidassa yhteiskunnan arvojen kanssa. Jos ympäröivä
yhteiskunta on huolissaan ympäristön tilanteesta, vastuu asiasta
siirtyy myös yrityksille. Jos yhteiskunta haluaa kunnioittaa
ihmisoikeuksia, yritystenkin pitää tehdä samoin. Kansalaisjärjestöt,
kuten Amnesty,
Luonnonsuojeluliitto,
Reilun
kaupan yhdistys tai Kuluttajaliitto,
voivat auttaa yrityksiä etenemään yhteiskuntavastuun saralla
hiukan nopeammin ja rohkeammin, olemaan jopa edelläkävijöitä.
Insinööriliiton aatteellisia päämääriä ja eettisiä tavoitteita
pohtiva työryhmä aloitti toimintansa keväällä 1991. Liiton
tiedottajan Ilona Mäenpään mukaan ryhmän tehtävänä
on edistää keskustelua eettisistä asioista insinöörikunnassa.
Se onkin järjestänyt aiheesta seminaareja ja luentosarjoja
sekä julkaissut kaksi etiikka-aiheista kirjaa: "Miten olis
tippa etiikkaa" ja "Insinöörin etiikka tietoyhteiskunnassa.
Versio 2.0". Perinteinen etiikka-aiheinen väittely järjestetään
syksyisin eri ammattikorkeakouluissa. Työryhmä on osallistunut
eettiseen keskusteluun myös pohjoismaisten insinöörijärjestöjen
järjestämissä tilaisuuksissa.
Vuonna 1995 hyväksytty Arkhimedeen vala on insinöörien huoneentaulu,
joka jaetaan kaikille valmistuville insinööreille päästötodistuksen
yhteydessä. Sen mukaan "insinööri on mukana luomassa tekniikkaa,
joka koituu luonnon ja ihmisen hyväksi. Insinööri välttää
epärehellisyyttä ja epäsopua ja pyrkii kehittymään taitavammaksi
ongelmien ratkaisijaksi. Insinööri miettii kehityksen suuntalinjoja
ja välttää vahingollisten tavoitteiden toteutumista".
>> Lue Mäenpään
puhe
|